Pari sanaa sairauspoissaoloista

Sairaspoissaolot tulevat organisaatioille erittäin kalliiksi, tämän varmasti kaikki allekirjoittavat. Mutta kuinka kalliiksi? Yksityisellä sektorilla poissaoloja on keskimäärin reilu 4 prosenttia vuotuisesta työajasta. Tehdään heti alkuun pikainen laskutoimitus: Henkilöstön määrä = 150 henkeä, sairaspoissaolot 4,5% ja keskipalkka 3000€. Tämä tarkoittaa vuodessa 916 110 € taloudellista menetystä, eli melkein miljoona euroa! Tässä kohtaa on jo helppo ymmärtää, miksi työhyvinvointipalvelut maksavat itsensä takaisin keskimäärin 2-6 kertaisesti.

Sairaspoissaoloista puhutaan joskus syyllistävään sävyyn, tyyliin, että ihmiset ovat laiskoja, kun eivät tule töihin ”pikku flunssassa”. Joskus kuulee myös kehuskelua, että ”kyllä minä vaan tulin töihin, vaikka oli kova kuume ja päätä särki ihan hirveästi”. On totta, että toiset ihmiset jäävät helpommin pois esim. flunssan kourissa, kun toiset vaan painavat pää märkänä. Onko se sitten järkevää, onkin eri kysymys. Yksi asia on kuitenkin varmaa, jos henkilö ei viihdy työssään, hän jää helpommin kotiin, kuin jos hän viihtyisi työssään.

Työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään keskimäärin 52 vuotiaana ja suurimmat syyt ovat 35% tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja 28% mielenterveyden sairaudet. Kasvavat lyhytaikaiset sairaspoissaolot viittaavat monesti henkilön tai työyhteisön jonkin asteisiin ongelmiin. Lyhytaikaiset poissaolot kielivät myös tulevista pidemmistä poissaoloista pahimmillaan aina työkyvyttömyyteen asti, jos tilanteeseen ei puututa. Sairaspoissaolot ovat hyvin selkeä työhyvinvoinnin mittari, mutta mittarin ongelma on, että vahinko on jo ehtinyt tapahtua, ennen kuin tilanne huomataan ja asioihin aletaan puuttua.

Tilastojen mukaan julkisella sektorilla poissaolomäärä on melkein tupla verrattuna yksityiseen sektoriin, eli noin 8-9%! Mistä tämä sitten johtuu, onkin mielenkiintoisempi kysymys. Työterveyshuoltoon valtiolla panostetaan enemmän kuin yksityisellä sektorilla, mutta tämä johtuu suurelta osin myös isosta poissaolojen määrästä. Koska tämä ei ole tieteellinen artikkeli, esitän tässä oman valistuneen arvaukseni julkisen sektorin suurista poissaolomääristä. Yksityisellä sektorilla yrityksen omistaja tuntee hyvin nopeasti kukkarossaan, jos työhyvinvoinnin taso laskee ja ihmiset alkavat sairastella. Julkisella sektorilla pelataan määrärahoilla, eli tuo kakku teille ja tuo teille. Esimiehet ovat yhtä lailla saman suuren koneiston osia, eikä kenenkään omaan kukkaroon satu, jos ihmiset ovat paljoa pois. Esimiehen päänvaiva on lähinnä yrittää saada työt hoidettua pienellä porukalla ja buukata mahdolliset sijaiset sairaiden tilalle. Tämä on taas omiaan aiheuttamaan ongelmia työyhteisössä, kun samat työt tehdään pienemmällä porukalla ja poissaolokierre onkin äkkiä valmis.

Mielenkiintoista tietoa on myös se, miten eri aloilla ja tehtävissä toimivat ihmiset sairastelevat. Teollisuudessa poissaoloja on keskimäärin 6%, palvelualalla 4% ja toimihenkilöt ovat poissa keskimäärin 2% vuotuisesta työajasta. Näitä lukuja voi varmaan jokainen taho perustella siten, että ne näyttävät järkeviltä omalta taholtaan, kuten esimerkiksi työn fyysisellä kuormituksella. Johtuuko toimihenkilöiden alhainen poissaolomäärä siitä, että toimihenkilöt tuntevat omistajuutta työtänsä kohtaan, arvostavat työtänsä sekä kokevat sen tärkeäksi?

Miten sitten lisätä esim. teollisuuden työntekijöiden tai julkisen sektorin työntekijöiden työssä viihtymistä ja samalla alentaa korkeita poissaolomääriä? Numero yksi on, että kuunnellaan ja arvostetaan työntekijöiden mielipiteitä. Tämä lisää työn omistajuutta, kun voi oikeasti vaikuttaa ja olla mukana kehittämässä toimintaa. Jokainen haluaa olla tärkeä ja kokea oman työnsä ja panoksensa tärkeäksi. Ihmiset kaipaavat kuuntelua, arvostusta ja kannustusta sekä kiitosta onnistuneista suorituksista. Julkiselle puolelle ja päättäjille sanoisin, että työhyvinvoinnin ja sen aktiivisen seuraamisen tulisi olla yksi toiminnan mittareista ja myös sellainen, että menestymisestä palkitaan jollain tavalla. Kun on jokin selkeä tavoite olemassa, työkalut seurantaan ja kannustin tulosten saavuttamiseen, uskon, että myös julkisella sektorilla päästään nyt nähtyä parempiin tuloksiin.

Turo Lähteenmäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *