Työnantaja tarvitsee erikoisjoukkoja

Me suomalaiset ollaan armeijakansaa. Suurin osa miestemme ikäluokista (ja myös pieni osa naisten) käy edelleen armeijan, vaikka määrät ovatkin viime vuosina laskeneet. Meitä on erityisesti sotien jälkeen kasvatettu tiukan behavioristisella tavalla, joka on tehnyt meistä hyvin särmän eli jämptin kansan. Suomalainen täsmällisyys ja jämptiys on ollut ja on edelleen yksi valteistamme myös kansainvälisessä bisneksessä. Tällä jämptiydellä on valitettavasti ikävämpi kääntöpuoli nimeltään kankeus. Tällä jämptillä kankeudella annamme turhan paljon tasoitusta verrattuna esimerkiksi eurooppalaisille kilpailijoillemme.

Suomalaiset ovat hyviä ja hiljaisia, tasaisia puurtajia – hieman ikävästi sanottuna rivimiehiä. Se tontti me hoidetaan kunnialla päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Tasainen hiljainen puurtaminen on ollut pitkään hyve, kun toimenkuvat ovat olleet selkeät ja tehtävät myöskin. Nykyajan työelämä taas on paljon nopeatempoisempi ja kaoottisempi, kuin mitä esimerkiksi 15 vuotta sitten. Jo tietojärjestelmien räjähdysmäinen lisääntyminen kaiken tasoisissa tehtävissä on muuttanut tapamme tehdä työtä pysyvästi. Suomalaisessa työelämässä on liian vähän erikoisjoukkoja, itse asiassa kaikkien työntekijöiden pitäisi olla ja kokea olevansa erikoisjoukkoja. Oman työnsä ja toimenkuvansa erityisasiantuntijoita, piste.

Otetaan pieni ajatusleikki, koska pieni toimintaelokuvien ystävä takaraivossani sitä niin kovasti kaihoaa. Elokuvamme lopputaistelussa kaksi kilpailevaa joukkuetta ottaa toisistaan mittaa viimeisen päälle tosissaan ja viimeiseen mieheen. Jo vuosia ennen edessä olevaa taistelua, kumpikin joukkue on käynyt oman koulutuksensa ja tiensä valmiiksi sotilaiksi. Toinen ryhmä on koulutettu hyvin perinteiseen rivimies -tyyliin. Tällä tavalla on toki omat etunsa. Ryhmä tottelee johtajaansa kurinalaisesti ja noudattaa sääntöjä niitä kyseenlaistamatta. Ryhmä osaa hyökätä ja puolustaa melko hyvin, kun ryhmänjohtaja kertoo mitä strategiaa käytetään ja mihin jäsenten kannattaa itsensä sijoittaa. Ryhmän motivaatio ei ole aivan huipussaan ja moni miettiikin, pitäisikö sitä hankkia jokin toinen ammatti, sillä rivimiehen rooli taistelussa ei ole häävi, eikä etenemismahdollisuuksiakaan tule eteen kovinkaan usein.

Toinen vastaavanlainen nuorten hulivilien joukko taas sai erikoisjoukko -koulutuksen. Ryhmän lähtötaso oli sama kuin toisella, mutta koulutus erosi aivan alun perusjuttujen jälkeen huomattavasti toisesta. Ryhmä opetettiin toimimaan omillaan esimerkiksi vihollisen selustassa ja myös tiukan paikan tullen aivan yksin, jos yhteys muuhun joukkueeseen jostain syystä menetetään. Ryhmän jäsenet osaavat myös yhteistyön ilman johtajan komentoa, koska heidät on opetettu siihen ja heiltä on vaadittu yhteistyötä haasteiden ratkaisemisessa. Heidät on myöskin opetettu ajattelemaan ja havainnoimaan pienimmätkin mahdolliset muutokset tilanteessa, jolloin he voivat reagoida tilanteisiin ennakoivasti. Heille on annettu myös vastuu omista tekemisistään ja myöskin palkittu onnistumisten jälkeen. He ovat myös ylpeitä siitä, että kuuluvat johdon suitsutusta nauttiviin erikoisjoukkoihin ja tätä kunniaa ja perinnettä he kantavat ylpeinä mukanaan taistelujen vaaroissa.

Kaikki me olemme nähneet sotaleffan, jossa erikoisjoukot tai yksi erikoisjoukkojen mies kaataa lukumääräisesti ja asevoimaltaan ylivoimaisen vastustajan. On varmasti melko turhaa lähteä enempää leikkimään ajatuksella, kumpi joukkue vie voiton. Itse ainakin laittaisin rahani likoon erikoisjoukoille, vaikka tietysti näillä rivimiehilläkin oma laiha mahdollisuutensa on. Ryhmänjohtajan loukkaantumisen tai kaatumisen jälkeen tilanne on toki sellainen, että mahdollisuudet alkavat olla lähellä nollaa.

Summa summarum, kaikkien työnantajien pitäisi kouluttaa työntekijöistään erikoisjoukkoja ja tähän varmasti suurin osa nykyajan työnantajista pyrkiikin. Meille suomalaisille behaviorismiin tottuneille rivimiehille vaan vaaditaan tukea tietyissä asioissa. Kansallisista traumoistamme johtuen meitä pitää erityisesti tukea ja rohkaista ajattelemaan itsenäisesti, kyseenalaistamaan ja keskustelemaan asioista. Näillä asioilla rivimiesten täydennyskoulutus erikoisjoukoiksi saa jo pitkän harppauksen oikeaan suuntaan. Lisätään vielä kehuja, palkintaa ja arvostusta, niin uusi supersotilas on syntynyt.

Turo Lähteenmäki

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *