Mistä alkoi GoodWorkBuzzin tarina?

Oli pimeä tihkusateinen marraskuun ilta, kun olin pienen vauvamme ja koiran kanssa vaunulenkillä. Pyörätien reunaa kulkiessani ajatukseni pyörivät työhyvinvointikyselyssä, jonka parissa työskentelin. Kyselyn tekeminen ei ollut helppoa. Organisaatio johon teimme kyselyä ei ollut kovin suuri, mutta siellä työskentelevien ihmisten toimenkuvat vaihtelivat melkoisesti. Miten tehdä toimiva kysely tälle joukolle, joka ei ollut millään mitalla homogeeninen? Haasteena oli myös kysymysmuotojen asettelu. Vaikka kuinka tarkasti asettelet kysymyksen kieli keskellä suuta, voi vastaanottaja silti ymmärtää sen eri tavalla, miten kysymyksen asettelija sen alun perin tarkoitti. Pään vaivaa kyselyn rakentamisessa aiheutti myös se, että piti päättää mitä on olennaista kysyä? Liian pitkä kysely on myrkkyä, koska ihmiset eivät jaksa tai ehdi vastaamaan kovin pitkiin patteristoihin. Valmiita kysymyspohjia ja malleja on toki maailma täynnä, mutta miten valita ne kaikkein tärkeimmät, juuri tätä organisaatiota ja sen ihmisiä koskettavat kysymykset? Oliko hyvän kyselyn tekeminen tälle ryhmälle edes mahdollista? Eri henkilöstöryhmille olisi pitänyt olla omat kyselynsä, mutta tämä ei ole käytännössä mahdollista – ainakaan ihan helposti. Paljon kysymyksiä, hyvin vähän vastauksia ja paljon työtä.

Näitä kysymyksiä ja niiden asetteluja pohtiessani tuli mieleen, että eikö tähän voisi olla jokin helpompi ratkaisu? Mitä jos pitkän ja raskaan kyselyn sijaan päivässä vastattaisiinkin vaikka muutamaan kysymykseen? Sitten mieleen juolahti, että tällainen lyhyt päivittäinen kysely sopisi myös mobiililaitteella täytettäväksi! Kuljin eteenpäin ja mietin erilaisia tapoja ja malleja toteuttaa kysely mukavissa pikku paloissa ja kätevästi mobiilina tietysti. Poika nukkui sikeästi vaunuissa ja matka jatkui. Jatkoin idean pohdiskelua ja mitä pidempään kuljin, sitä enemmän löysin ikäviä haittapuolia juuri keksimästäni ideasta. Mitä hyötyä lyhyistä kysymysryppäistä oikeasti olisi? Kysymykset ja aiheet pitäisi silti valita entiseen tapaan kohderyhmä huomioiden. Edelleen vastaaja saattaisi kummastella, että miten tämä kysymys koskettaa minua ja mitä tässä nyt oikeastaan haetaan? Voi ei, mietin mielessäni. En olisi halunnut päästä ideasta irti, mutta jouduin toteamaan, että tällaisenaan kyseessä ei ole kovin kummoinenkaan keksintö. Onko se edes yhtä hyvä, kuin ”vanha kunnon” paperi- tai web -kysely? No on se ainakin muodikkaasti mobiilialustalla, pohdin mielessäni ja hymähdin. Vedin pipoa syvemmälle päähäni, ongelmaan ei tullut kunnollista ratkaisua, mutta idea jäi silti kytemään mieleeni.

Aiemmasta mietinnästä oli kulunut muutama päivä, kun olin taas kävelemässä -tällä kertaa kaksin koiran kanssa. Viime kerran mobiilikysely tuli taas mieleeni ja mietin, että mobiilius ja pienissä erissä toteutettu kysely ovat asioita, joita kyselyyn vastaajat varmasti arvostavat. Perusongelma kyselyn soveltuvuudesta paremmin eri käyttäjäryhmille ei kuitenkaan ratkennut, eikä se, miten pieni näyttö saavuttaisi vastaajien suosion tietokoneen näyttöön verrattuna. Jatkoin taas kävelyä pimeässä illassa ja huomasin ensimmäisten jouluvalojen ilmestyneen joidenkin pihojen puihin ja pensaisiin. Aloin miettiä lähestyvää joulua sekä joitain aivan arkisia asioita.

Mieli on hauska kapine siinäkin suhteessa, että se tekee duunia silloinkin, kun ei ajattele kyseistä asiaa. Asia yhtäkkiä vain ikään kuin selkiintyy itsestään ja ongelmaan löytyy ratkaisu -ehkä oikein hyväkin sellainen. Näin kävi tälläkin kertaa. Olin lukenut kirjoja työhyvinvoinnista ja erilaisista malleista, joilla sitä kuvataan. Erityisesti minua miellytti Marja-Liisa Mankan selkeä malli, jossa työhyvinvointi kuvataan viidellä osa-alueella: organisaatio, johtaminen, työyhteisö, työ ja minä itse. Aloin miettimään, että mitä jos kyselyssä kysyttäisiinkin näistä osa-alueista ja miten vastaaja ne kokee. Eli vastaajat saisivat itse kertoa siitä, minkä he kokivat työssään tärkeäksi, eikä niin, että kyselyn tekijä päättää, mistä kysytään. Kyselystä tulisi näin aidosti käyttäjälähtöinen ja tällä mallilla siitä olisi mahdollista tehdä erittäin nopeasti käytettävä. Käyttäjälähtöinen lähestymistapa myös paljastaisi tehokkaasti ne organisaation aivan tärkeimmät kehityskohteet. Se sopisi myös mobiilin erinomaisesti! Se olisi universaali ja kaikkiin organisaatioihin sopiva! Kun tajusin idean mahdollisuudet, olin pakahtua innostuksesta. Tämän jälkeen jatkoin koko loppumatkan idean pohdintaa ja mitä enemmän sitä pohdin, sitä paremmalta se alkoi vaikuttaa…

Työhyvinvointia ja parempaa työelämää rakentamassa

Turo Lähteenmäki - GWB:n tarina

 

 

 

 

 

 

Turo Lähteenmäki

GoodWorkBuzz